Esimerkkejä muksuoppiaplikaatiosta

PELOT JA ARKUUS

Erilaiset pelot

Erilaiset pelot ovat lapsilla yleisiä. Aivan kuten aikuisetkin, lapset voivat alkaa pelätä melkein mitä tahansa. Tavallisia pelon kohteita ovat mm. hyönteiset, eläimet, pimeys, sosiaaliset tilanteet, eksyminen ja ahtaat sekä korkeat paikat. Lapset voivat pelätä myös oksentamista, verta, pistämistä, mörköjä, ryöväreitä, humalaisia tai sitä, että heidän vanhemmilleen tapahtuu jotakin pahaa. Vain ihmisen mielikuvitus on rajana sille, mitä kaikkea ihminen voi pelätä.

Pelot kuuluvat elämään. Ihmisen aivot ovat yksinkertaisesti rakentuneet niin, että pelkoreaktio laukeaa helposti ja kun pelko on kerran syntynyt, sillä on taipumus jäädä päälle, jollei ihminen tietoisesti tee jotakin päästäkseen siitä eroon.

Pelkojen voittaminen

Pelkäsipä lapsi mitä tahansa, voit auttaa häntä vapautumaan pelostaan. Paras tapa auttaa lasta voittamaan pelkonsa on, ettet puhu lapsen kanssa lainkaan hänen pelostaan, vaan ainoastaan siitä rohkeudesta, jota hänen tarvitsee kasvattaa voittaakseen pelkonsa. Esimerkiksi, jos lapsi pelkää koiria, hänen kanssaan ei kannata puhua koirien pelkäämisestä lainkaan, vaan ainoastaan koirarohkeudesta ja siitä miten hän voi harjoitella sitä. Vastaavasti jos lapsi pelkää pimeää, älä puhu hänen kanssaan pimeän pelkäämisestä vaan ”pimeänrohkeudesta”, eli rohkeudesta olla pimeässä. Kun keskustelet lapsen kanssa rohkeuden kasvattamisesta (etkä hänen pelostaan), lapsi alkaa mielellään miettiä kanssasi sitä, miten hän voi harjoittelemalla lisätä kyseistä rohkeutta.

Mielikuvituksen hyödyntäminen

Kasvattaessaan rohkeuttaan, lapsi voi käyttää apuna mielikuvitustaan. Esimerkiksi lapsi, joka pelkää, että häntä kiusataan koulussa, voi kuvitella, että hänellä on näkymätön suojakilpi, jonka hän voi tarvittaessa ottaa käyttöön ja joka tekee hänestä haavoittumattoman muiden ilkeille sanoille. Lapsi voi myös kuvitella itselle jonkin eläinhahmon tai muun sankarin, joka on hänen kaverinaan ja antaa hänelle rohkeutta aina, kun hän kohtaa pelkäämänsä asian. Lapsi joka pelkää mörköjä, voi panna lattialle karkkeja, jotta jos möröt tulevat, ne voivat syödä niitä ja leikkiä hiljaa keskenään… jne.

Pienet askeleet

Rohkeuden kasvattamisessa on hyvä edetä pienin askelin. Esimerkiksi lapsi, joka pelkää koiria voi harjoitella koirarohkeutta ensi alkuun koiran näköisen pehmolelun avulla ja vasta myöhemmin antamalla koiran haistella häntä ja lapsi joka pelkää hämähäkkejä voi aloittaa rohkeuden harjoittelun lukemalla ja katsomalla kuvia hämähäkeistä ja edetä vasta vähitellen elävien hämähäkkien kohtaamiseen.

Rohkeuden kasvattaminen on hauskaa

Pelkojen voittaminen on vaikeaa, mutta rohkeuden kasvattaminen on hauskaa. Kun et puhu lapsen kanssa hänen peloistaan vaan rohkeuksista, tulet huomaamaan että lapset keksivät itse toinen toistaan ihastuttavampia ideoita siitä, miten he voivat harjoitella erilaisia rohkeuksia.

Rohkeuksia

Esimerkkejä rohkeuksista, joiden avulla lapsi voi voittaa vastaavia pelkoja:

Pimeänrohkeus

Hämähäkkirohkeus

Puhumisrohkeus

Tervehtimisrohkeus

Koirarohkeus

Korkeiden paikkojen rohkeus

Yksin jäämisen rohkeus

Vanhemmista eroamisen rohkeus

Yrittämisen rohkeus

Esiintymisrohkeus

Töppäämisrohkeus

Verinäyterohkeus

Rokotusrohkeus

Hammaslääkärirohkeus

Mörkörohkeus

Vaikeus erota vanhemmista

Jotkut lapset kokevat eroamisen vanhemmista vaikeaksi. Lapsi esimerkiksi vastustaa kaikin keinoin päiväkotiin tai kouluun jäämistä takertuen itkuisena vanhempaansa. Jos vastustelevan lapsen pakottaminen jäämään hoitoon tai kouluun tuntuu väärältä tai ylivoimaiselta, on syytä miettiä, miten ongelma voidaan ratkaista lempeällä tavalla.

Eroaminen vanhemmista on taito

Ongelma ratkeaa parhaiten, kun ajatellaan, että eroaminen vanhemmista on taito, joka jokaisen lapsen tulee oppia. Jotkut lapset oppivat tämän taidon itsestään eikä koko asiaa tarvitse ajatella lainkaan, mutta toisille lapsille eroamisen taidon oppiminen on hankalampaa ja he tarvitsevat taidon oppimiseen apua ja tukea.

Taitoa voi harjoitella leikin avulla

Aloita keksimällä lapsen kanssa eroamistaidolle jokin hauska nimi, jonka lapsi ymmärtää. Se voi olla vaikka ”hei-hei-taito”, ”moi-moi-taito” tai ”kohta nähdään taas-taito”. Jos lapsi on pieni, harjoittele hänen kanssaan taitoa ensi alkuun pehmolelun tai nuken avulla. Leiki lapsen kanssa leikkiä, jossa pehmolelun pitää oppia eroamaan äidistään tai isästään, kun sen pitää jäädä hoitoon vaikkapa Molla-Maijan luokse. Leikin avulla lapsi saa mahdollisuuden keksiä keinoja, joiden avulla hänen pehmolelunsa onnistuu jäämään ensin hyvin lyhyeksi ja sitten vähän pidemmäksi ajaksi. Näitä samoja keinoja hän voi sitten käyttää itsekin, kun hänen on aika harjoitella äidin tai isän kanssa ”hei-hei-taitoa”. Palkitse lasta kaiken aikaa sekä hyvistä ideoista että myös pienen pienistä edistysaskelista. Löydät lisää vinkkejä taidon opettelemiseen Muksuopin askelista.

Yhteenveto

Eroaminen vanhemmista on joillekin lapsille vaikeampaa kuin toisille. Eroaminen on taito, jota lapsi voi harjoitella leikin keinoin. Anna lapsen keksiä taidolle jokin nimi ja käytä lapsen omaa luovuutta apuna auttaessasi lasta opettelemaan pienin askelin vanhemmista eroamisen jaloa taitoa.

Heikko itsetunto

Usein ajatellaan, että lapsen ongelmat johtuvat siitä, että lapsella on huono itsetunto. Asia voi kuitenkin olla päinvastoin: lapsen huono itsetunto johtuu siitä, että hänellä on jokin ongelma, joka syö hänen itseluottamustaan.

Jos lapsen itsetunto on huono jonkin ongelman vuoksi, kannattaa lasta pikemminkin auttaa voittamaan hänen ongelmansa kuin yrittää vaikuttaa suoraan hänen itsetuntoonsa.

Ilmaisulla huono itsetunto saatetaan tarkoittaa sitä, että lapselta puuttuu kyky arvostaa itseään, tuntea ylpeyttä onnistumisistaan tai ilahtua muilta saamastaan positiivisesta palautteesta. Näin ajatellen huonosta itsetunnosta kärsivän lapsen itsetunto paranee kun hän opettelee kyseisiä tai muita vastaavia taitoja.

Yhteenveto

Jos lapsella on jokin ongelma, joka syö hänen itsetuntoaan, mieti mikä taito hänen pitäisi oppia, jotta hän voittaisi ongelmansa.

Jos haluat vaikuttaa lapsen itsetuntoon suoraan, auta häntä oppimaan taitoja, joista itsetunto koostuu. Sellaisia voivat olla esimerkiksi ”taito nyökätä, hymyillä ja sanoa kiitos, kun saa muilta kehuja tai kiitosta”, ”taito näyttää aikuiselle jotain mitä on tehnyt ja sanoa ’eikö olekin hieno!’” tai ”taito kehua toisia, jostakin mitä he ovat tehneet hyvin.”

Ujous ja arkuus

Vanhemmat ovat joskus huolissaan siitä, että heidän lapsensa on erityisen ujo tai arka. Tällöin on hyvä muistaa, että pääsääntöisesti ujous ja arkuus on kausi, joka kestää oman aikansa ja menee ohi itsestään. Mitä vähemmän asiasta on huolissaan, sen helpompi lapsen on itsekin ajatella, että kyseessä on vain luonnollinen kehityksen välivaihe. Sekään ei ole haitaksi, jos me kaikki oppisimme ajattelemaan, että meitä on moneksi. Jotkut ihmiset ovat hyvin sosiaalisia ja toiset ovat arempia. Meillä kaikilla on paikkamme. Aroilla ihmisillä on usein muita lahjoja, joita sosiaalisemmilla ihmisillä ei välttämättä ole.

Ujouden voittaminen

Mutta jos huoli on suuri tai jos lapsi sanoo itse kärsivänsä omasta ujoudestaan tai arkuudestaan, mikään ei estä auttamasta lasta tulemaan rohkeammaksi. Lähesty asiaa ratkaisukeskeisesti. Älä tuhlaa aikaa sen miettimiseen miksi lapsi on arka. Mieti sen sijaan sitä, miten voit auttaa häntä tulemaan rohkeammaksi. Aloita vastaamalla kysymykseen mikä olisi sinulle ensimmäinen pieni merkki siitä, että lapsi alkaa tulla rohkeammaksi. Juttelisiko hän puhelimessa jonkun kanssa? Tervehtisikö hän jotakuta ihmistä? Pyytäisikö hän kaveria leikkimään kanssaan? Mieti, mikä olisi jokin hyvin pieni, mutta kuitenkin merkittävä askel rohkaistumisen tiellä, jonka haluaisit lapsesi oppivan. Jos esimerkiksi haluaisit lapsen oppivan tervehtimään vieraita aikuisia kättelemällä heitä ja sanomalla heille nimensä, tämä voi olla se taito, jonka haluat lapsen oppivan. Taidon opettelemisessa voit soveltaa Muksuoppia. Lapsi voi harjoitella taitoa ensin turvallisesti nuken kanssa, sitten turvallisesti sinun tai jonkun muun perheenjäsenen kanssa (joka näyttelee vieraampaa aikuista). Lopuksi lapsi voi harjoitella taitoa jonkun itse valitsemansa perheen ulkopuolisen aikuisen kanssa.

Yhteenveto

Ajattele, että ujous on yleensä kausi, joka menee itsestään ohi. Jos haluat vaikuttaa asiaan, älä mieti ujoutta, vaan sitä, minkä konkreettisen rohkeustaidon haluat lapsen oppivan ja auta häntä oppimaan kyseinen taito hauskalla ja innostavalla tavalla Muksuopin avulla.

PAHAT TAVAT
Peukalon imeminen

Peukalon (tai jonkin muun sormen) imeminen on ehkä lasten pahoista tavoista tavallisin. Imeväisillä peukalon imeminen ei ole ongelma, mutta kun lapsi on kolmevuotias tai sitä vanhempi ja peukalon imeminen alkaa haitata lapsen hampaiden normaalia kasvua, se on ongelma.

Saadakseen lapsen lopettamaan peukalon imemisen monet vanhemmat koettavat kehottaa lasta lopettamaan niin tekemisen. He sanovat lapselle esimerkiksi: ”Peukku pois suusta!” tai ”Ei saa imeä peukkua – hampaat kasvaa vinoon”. Tämä sinänsä looginen keino ei kuitenkaan välttämättä toimi ja joskus – jos lapsi uhmaa aikuisen kehotusta – se pikemminkin pahentaa kuin parantaa asiaa.

Jotkut vanhemmat ovat ratkaisseet ongelman käyttämällä lähestymistapaa, jossa lasta ei yritetä saada lasta lopettamaan peukalon imemistä. Sen sijaan lapsen kanssa käydään keskustelu siitä, mitä sormistaan hän imee. Yleensä tullaan siihen tulokseen, että lapsi imee aina samaa sormea, esimerkiksi vasemman kätensä peukaloa tai oikean kätensä etusormea. Tässä vaiheessa vanhempi ehdottaa, että lapsen pitäisi oppia olemaan tasapuolisempi omille sormilleen ja imeä jokaista sormeaan yhtä paljon. Jos lapsi hyväksyy ajatuksen siitä, että hänen pitäisi imeä jokaista sormeaan yhtä paljon, koko asetelma muuttuu. Nyt vanhemman tehtävänä ei enää ole yrittää saada lapsi lopettamaan peukalon imemistä, vaan auttaa lasta keksimään keinoja, joiden avulla hän voi pitää huolen siitä, ettei hän ime mitään sormeaan enemmän kuin muita. Sormien imemisestä tulee eräänlainen leikki, joka voi aluksi tuntua lapsesta hauskalta. Kun leikkiä on jatkettu päiviä tai viikkoja, lapsi alkaa todennäköisesti vähitellen kyllästyä siihen ja hänelle tulee spontaani halu lopettaa kaikkien sormiensa imeminen.

Tämä keino kertoo siitä, että ihmisten – niin lasten kuin aikuistenkin – on helpompi luopua jostakin pahasta tavasta, kun he eivät aloita yrittämällä päästä siitä eroon, vaan muuttavat sen ensin toisenlaiseksi. Toisin sanoen lapsen on vaikea lopettaa peukalon imeminen suoraan, mutta hän onnistuu siinä paremmin, jos hän ensin muuttaa pahan tapansa toisenlaiseksi, sellaiseksi, että siitä on helpompi päästä eroon.

Toinen varteenotettava keino on pyytää lasta osallistumaan sen miettimiseen, mikä olisi hyvä tapa muistuttaa lasta siitä, että hän ottaisi peukalon pois suusta (ja vaikka silittäisi tai puristaisi sitä toisella kädellään). Auta lasta keksimään jokin sellainen lapselle mieluinen salainen käsimerkki tai taikasana, joka auttaa lasta ottamaan sormen pois suusta ja tekemään sen sijaan jotakin muuta.

Taitoehdotuksia

  • Taito imeä molempia peukaloita yhtä paljon
  • Taito imeä jokaista sormea yhtä paljon
  • Taito puristaa peukkua toisella kädellä sen sijaan että imee sitä
  • Taito neuvotella vanhempien kanssa jokin kiva merkki tai taikasana, jota vanhemmat voivat käyttää kun heidän täytyy muistuttaa siitä, että sormi pitää ottaa pois suusta
  • Kynsien pureminen

    Kynsien pureminen on yksi tavallisista lasten pahoista tavoista. Saadakseen lapsen lopettamaan kynsien puremisen monet vanhemmat koettavat kehottaa lasta lopettamaan niin tekemisen. He sanovat lapselle esimerkiksi: ”Älä pure kynsiäsi!” tai ”Sormet pois suusta”. Tämä sinänsä looginen keino ei kuitenkaan välttämättä toimi ja joskus – jos kehottaminen ärsyttää lasta – se saattaa pikemminkin pahentaa kuin parantaa asiaa.

    Jotkut vanhemmat ovat ratkaisseet ongelman lapsensa kanssa käyttämällä lähestymistapaa, jossa lasta ei yritetä saada lopettamaan kynsien puremista vaan hänen kanssaan neuvotellaan siitä, että hän opettelee kasvattamaan yhden kauniin kynnen. Lapsi saa valita sen, minkä sormen kynnen hän kasvattaa ja kun hän on onnistunut tehtävässään, hänen saavutustaan juhlitaan ja jos lapsi haluaa, kynsi voidaan koristella esimerkiksi lakalla ja tähdillä. Kun lapsi on onnistunut kasvattamaan yhden kynnen, hän innostuu todennäköisesti spontaanisti ajatuksesta, että hän voisi kasvattaa toisenkin kynnen. Näin edetään kynsi kynneltä, kunnes lapsi on aikaa myöten saanut kasvatetuksi kymmenen kaunista kynttä.

    Tässä lähestymistavassa ei siis pyritä saamaan lasta lopettamaan kynsien puremista (mikä saattaakin olla hyvin vaikeaa). Sen sijaan lasta tuetaan ja autetaan kasvattamaan kauniita kynsiä. Kun lapsi ei yritä päästä eroon pahasta tavasta vaan asettaa itselleen pieniä positiivisia tavoitteita, hänelle tulee mahdolliseksi kokea onnistumisia ja tuntea ylpeyttä saavutuksistaan. Myös vanhempien on helpompi tukea lasta kauniiden kynsien kasvattamisessa kuin yrittää saada häntä lopettamaan kynsien pureminen.

    Muksuopista löydät lisää vinkkejä siitä miten saat lapsen kiinnostumaan ja innostumaan taitojen oppimisesta.

    Taitoehdotuksia

  • Taito pitää huolta kynsistä
  • Taito hoitaa omia kynsiään
  • Taito kasvattaa kauniit kynnet
  • Taito silittää kynsiä sen sijaan, että puree niitä
  • Taito laittaa kädet kauniisti syliin kun huomaa, että joku sormista on mennyt suuhun
  • Karvojen nyppiminen

    Tämä on harvinaisempi paha tapa, mutta kuitenkin siinä määrin tunnettu, että lääkärit ovat antaneet sille latinankielisen nimen ”trikotillomania”. Se tarkoittaa, että lapsella on paha tapa nyppiä joko hiuksiaan, kulmakarvojaan tai silmäripsiään. Tapa aiheuttaa huolta vanhemmissa, jotka yrittävät saada lapsen lopettamaan. Sanominen ja kehottaminen lopettamaan eivät kuitenkaan yleensä auta asiaa, joten tarvitaan myös muunlaisia keinoja.

    Vanha viisaus opettaa, että on helpompaa korvata sitkeät ja juurtuneet tavat uusilla tavoilla kuin yrittää päästä niistä eroon. Ajatuksena tässä on, että uudesta korvaavasta tavasta on usein helpompi päästä eroon kuin alkuperäisestä pahasta tavasta.

    Mieti lapsen kanssa, mikä voisi olla joku sellainen toinen tapa, jolla hän voisi korvata nyppimistapansa. Voisiko hän kenties pamautella kuplamuovin kuplia? Entä voisiko hänellä olla pala jotakin karvamattoa, mistä hän saisi nyhtää karvoja? Vai olisiko jokin muu nyppimistä muistuttava toiminto hänelle sopivampi? Anna lapsen päättää se, millä toiminnolla hän yrittää korvata karvojen nyppimisen ja auta häntä sitten tässä tehtävässä käyttäen apuna kaikkia Muksuopin ohjeita mukaan lukien sitä ohjetta, jossa lapsi saa sanoa hänen kannustajilleen, miten nämä voivat muistuttaa häntä hänen taidostaan kun hän joskus unohtaa sen. Kun lapsi on oppinut käyttämään karvojen nyppimisen sijasta hänen itse valitsemaansa sijaistoimintoa, voidaan lapsen kanssa miettiä, miten hän voisi luopua tästä sijaistoiminnostaan jollakin hauskalla ja kivalla tavalla.

    Taitoehdotuksia

  • Taito nyppiä karvojen sijasta jotakin muuta
  • Taito ryhtyä tekemään sovittua sijaistoimintoa jos huomaa, että alkaa tehdä mieli nyppiä karvoja
  • Taito vaihtaa yksi tapa toiseen tapaan
  • UNI JA NUKKUMINEN

    Painajaiset

    Toistuvilla painajaisilla tarkoitetaan sitä, että lapsi näkee nukkuessaan useina öinä samanlaista painajaisunta, johon hän yleensä herää ahdistuneena tai itkuisena. Joskus painajaisen on laukaissut jokin pelottava asia, jonka lapsi on nähnyt, mutta siitä ei välttämättä ole kyse. Painajaiset voivat syntyä myös puhtaasti lapsen omassa mielikuvituksessa.

    Kaikilla unilla on onnellinen loppu

    Selitä lapselle, että kaikilla unilla on onnellinen loppu, mutta jos ihminen ei näe unta loppuun vaan herää kesken unen, siitä voi tulla painajainen. Samaan tapaan kuin jännittävillä kertomuksilla tai filmeillä, myös jännittävillä unilla voi olla onnellinen loppu. Siksi on tärkeää yrittää nähdä pahalta tuntuvat unet loppuun.

    Kun lapsi on ymmärtänyt tämän idean, auta häntä käyttämään mielikuvitustaan ja kuvittelemaan unelleen onnellinen loppu. Jos hän esimerkiksi näkee unta, jossa hän on eksynyt vanhemmistaan, auta häntä keksimään unelle onnellinen loppu, jossa hän löytää tien vanhempiensa luokse tai hänen vanhempansa löytävät hänet. Koska unessa kaikki on mahdollista, lapsi voi vaikka kuvitella, että jostakin ilmestyy jokin ystävällinen olento, joka opastaa hänet äitinsä ja isänsä luokse. Rohkaise lasta käyttämään rohkeasti mielikuvitustaan hänen kehitellessään unelleen yhden tai useampia onnellisia loppuja.

    Kun lapsi on kuvitellut painajaisunelleen yhden tai useampia onnellisia loppuja, ehdota hänelle, että hän yrittää seuraavana yönä nähdä pahan unensa uudestaan, mutta tällä kertaa niin, että hän näkee sen loppuun asti. Kokemus on osoittanut, että kun lapsi on tällä tavalla valveilla ollessaan ”harjoitellut” unen näkemistä loppuun, painajainen jää itsestään pois.

    Lisätietoa

    Löydät lisää tietoa yllä kuvatusta menetelmästä Ben Furmanin kirjoittamasta lapsille suunnatusta kuvakirjasta Ollin painajainen, jonka voit tilata kätevästi Lyhytterapiainstituutin verkkokaupasta, jonne pääset halutessasi suoraan tästä.

    Vanhempien sänkyyn tuleminen

    Lapsi osaa jo nukahtaa omaan sänkyynsä, mutta hänellä on sellainen tapa, että kun hän herää yöllä, hän vaeltaa puoliunessa vanhempiensa makuuhuoneeseen ja kömpii nukkumaan heidän sänkyynsä.

    Jotkut vanhemmat eivät koe sitä ongelmaksi, että lapsi tulee yöllä heidän sänkyynsä nukkumaan. Toisia vanhempia tämä kuitenkin häiritsee etenkin jos sängyssä on vähän tilaa tai lapsi nukkuu sen verran levottomasti, että vanhempien uni häiriintyy.

    Uudelleen omassa sängyssä nukahtaminen – jos sattuu heräämään kesken unien – on taito, jonka lapsi voi opetella Muksuopin avulla. Kerro lapselle, miksi sinusta on tärkeätä, että hän oppii nukahtamaan uudestaan omassa sängyssään jos hän herää yöllä kesken unien ja sovi hänen kanssaan siitä, että hän alkaa opetella kyseistä taitoa. Anna lapsen keksiä taidolle nimi, pyydä häntä nimeämään kannustajansa ja valitsemaan itselleen jokin voimaolento, suunnittele hänen kanssaan miten sitä juhlistetaan, kun hän on onnistunut nukkumaan aamuun asti omassa sängyssään yhteen soittoon tietyn määrän öitä jne.

    Taito nukahtaa uudestaan

    Auta lasta ymmärtämään, että voidakseen nukkua aamuun asti omassa sängyssään, hänen pitäisi oppia taito nukahtaa uudestaan, jos hän sattuu heräämään yöllä kesken unien. Se on taito, jota lapsi voi harjoitella leikin avulla päiväsaikaan tai nukkumaan mennessä. Voit pyytää lasta menemään sänkyyn ja kuvittelemaan, että on yö ja pimeää ja hän herää kesken unien. Voit sanoa: ”Laita silmät kiinni ja kuvittele että on yö. Nyt sinä heräät kesken unien. Mitä sinä voit tehdä sellaista, mikä auttaa sinua nukahtamaan uudestaan?” Nukahtaakseen uudestaan, lapsi voi esimerkiksi halata hänelle rakasta pehmoeläintä ja puhella sille kuiskaten jotakin, mikä auttaa sekä häntä itseään, että myös pehmoeläintä nukahtamaan uudelleen. Lapsi voi sanoa pehmoeläimelleen esimerkiksi: ”Ai sinä heräsit. Ei mitään hätää. Sinä voit nukahtaa uudestaan tähän minun viereeni. Tässä sinun on hyvä olla.”

    Voit laittaa seinälle kalenterin, johon merkataan tarralla tai jollakin muulla merkillä ne yöt joina lapsi on onnistunut nukkumaan omassa sängyssä aamuun asti. Voitte jopa sopia, että kun tarroja on kertynyt tietty ennalta sovittu määrä, siitä seuraa jotakin mukavaa kuten että taidon oppimista juhlistetaan jollakin lapselle mieluisalla tavalla.

    Yhteenveto

    Jotta lapsi oppisi nukkumaan omassa sängyssään aamuun asti, hänen tulisi oppia taito nukahtaa uudestaan jos hän sattuu heräämään kesken unien. Tämä on taito, jonka lapsi voi opetella Muksuopin avulla. Hän voi harjoitella taitoa leikin keinoin ja apuna hänellä voi olla esimerkiksi unilelu tai muu hänelle turvaa tuova symboli.

    Vanhempien vieressä nukkuminen

    Joidenkin lasten on vaikea oppia nukkumaan omassa huoneessaan tai omassa sängyssään. Vanhemmat saattavat ratkaista pulman sallimalla lapsen nukkua heidän sängyssään tai ryhtymällä erilaisiin erikoisjärjestelyihin kuten, että toinen vanhemmista nukkuu yönsä lapsen kanssa lapsen huoneessa.

    Erityisjärjestelyt alkavat kuitenkin ennen pitkää rasittaa vanhempia eivätkä ne välttämättä ole lapsenkaan edun mukaisia. Tällöin on tarpeen miettiä, miten lasta voitaisiin auttaa oppimaan nukahtamaan omaan sänkyyn.

    Omaan sänkyyn nukahtaminen on taito, joka jokaisen lapsen tulee jossakin vaiheessa oppia. Jos lapsi ei ole vielä tätä taitoa oppinut – eikä hän ole enää ihan pieni – on ehkä tullut aika oppia tämä taito.

    Perustele

    Selitä lapselle, miksi haluat hänen oppivan nukkumaan omassa sängyssään: sinä nukut paremmin, hän nukkuu paremmin, sinä olet paremmalla tuulella seuraavana päivänä, hänkin on paremmalla tuulella, hän voi halutessaan mennä kaverille yökylään, hän voi kutsua kavereita yökylään jne. On tärkeätä, että lapsi ymmärtää, että taidon oppimisesta on paljon etua ei vain muille vaan myös hänelle itselleen.

    Yhteistyö

    Varmista että muut perheenjäsenet ovat kanssasi samaa mieltä siitä, että lapsen on aika oppia nukkumaan omassa sängyssään. Lapsi motivoituu paremmin taidon opettelemiseen, kun hän ymmärtää, että kyse ei ole vain sinun toivomuksesta, vaan taidosta, jonka kaikki muutkin hänestä välittävät aikuiset haluavat hänen oppivan.

    Taidon opetteleminen

    Käytä lapsen motivoimiseen edellä mainittujen keinojen lisäksi muitakin Muksuopin vinkkejä kuten positiivista palautetta, voimaolentoa, juhlistamista, kannustajia jne. Tee taidon opettelemisesta lapselle hauska ja palkitseva leikki.

    Voit laittaa lapsen kanssa hänen huoneensa seinälle kalenterin, johon tehdään merkintä joka aamu, kun lapsi on edellisenä iltana onnistunut nukahtamaan omaan sänkyynsä. Kun onnistumismerkintöjä on kertynyt tietty määrä, voidaan oppimista juhlistaa ennalta sovitulla tavalla.

    Yhteenveto

    Omaan sänkyyn nukahtaminen on taito, jonka lapsi voi opetella. Auta lasta ymmärtämään, miksi hänen on hyvä opetella nukahtamaan omaan sänkyynsä, pidä huoli siitä, että muut perheen aikuiset puhaltavat yhteen hiileen kanssasi ja tee taidon opettelemisesta hauskaa Muksuopin askelten avulla.

    KOULUONGELMAT

    Tunnilla pelleileminen

    Lapsi pelleilee oppitunneilla pyrkien naurattamaan luokkatovereitaan ja häiriten siten opetusta. Yleensä ajatellaan, että lapsen jatkuva pelleily on merkki huomionkipeydestä. Näin ollen ongelmaa yritetään ratkaista keksimällä keinoja, joiden avulla lapsen pelleilyä pyritään hillitsemään. Asian voi kuitenkin ajatella myös toisin, ei niinkään oireena huomionkipeydestä kuin merkkinä siitä, että lapselta puuttuu tietty kaikille koomikoille tärkeä taito.

    Oikean ajoituksen taito

    Leikittele sillä ajatuksella, että kyse ei ole sen kummemmasta asiasta kuin siitä, että lapsi nauttii suuresti muiden ihmisten huvittamisesta. Mutta yhtä asiaa hän ei vielä ole oppinut: oikean ajoituksen taitoa. Hassuttelu on kivaa, mutta jos kuka tahansa meistä haluaa hassutella, on tärkeätä opetella ajoittamaan hassuttelu oikein. On tärkeä oppia tietämään, milloin on hyvä hetki hassutella ja milloin on sellainen hetki, että pitää odottaa jonkin aikaa ennen kuin esittää hassut ideansa muille.

    Jos olet opettaja ja sinulla on tarve puuttua lapsen pelleilyyn, älä kritisoi lasta siitä, että hän pelleilee tunnilla. Kehu häntä sen sijaan hauskaksi ja huumorintajuiseksi lapseksi, jolla on kyky naurattaa muita ihmisiä. Voit jopa sanoa hänelle, että et yllättyisi lainkaan, jos hänestä isona tulisi näyttelijä tai stand-up koomikko. Kun lapsi kokee, että arvostat häntä ja hänen persoonallisuuttaan, hän on valmiimpi kuulemaan sen, mitä häneltä toivot.

    Muiden tuki

    Selitä lapselle, että haluat hänen oppivan tärkeän taidon, taidon, jonka kaikki hyvät koomikot osaavat. Se on taito kirjoittaa spontaanisti mieleen tulevat hauskat ajatukset ja sutkautukset muistiin niin, että ne voi esittää muille, kun siihen tarjoutuu sopiva tilaisuus. Auta lasta miettimään, miten hän voisi harjoitella tätä oikean ajoituksen jaloa taitoa. Olisiko esimerkiksi sellainen mahdollista, että hän saisi esittää kaikki päivän aikana kirjaamansa hassut ideat kavereille oppitunnin tai koulupäivän päätteeksi? Voisivatko hänen vanhempansa jollakin tavalla osallistua hänen kannustamiseensa? Entä jos hän joskus unohtaa oikean ajoituksen taidon ja pelleilee tunnilla? Sopisiko hänelle, että hänen luokkatoverinsa muistuttaisivat häntä jollakin tavalla siitä, että hän kirjoittaisi hassuttelunsa muistiin? Minkä merkin he voisivat hänelle antaa, joka auttaisi häntä kirjaamaan spontaanisti mieleen tulleen hassun idean muistiin sen sijaan, että hän esittää sen tunnilla?

    Yhteenveto

    Jos olet opettaja ja sinulla on tarve puuttua lapsen pelleilyyn, älä moiti häntä siitä mitä hän tekee äläkä pyydä häntä lopettamaan pelleilemistä. Keskustele sen sijaan lapsen kanssa siitä, miten hän voisi oppia kirjaamaan hänen mieleensä spontaanisti tulevat hassutukset ylös niin, että voi esittää ne muille, kun siihen tarjoutuu sopiva hetki – kun se ei häiritse muita, vaan tuottaa iloa kaikille. Muksuopin askelista löydät tietoa siitä, miten saat lapsen motivoitumaan taidon oppimiseen.

    Kotitehtävät toistuvasti tekemättä

    Lapsi, joka jättää kotitehtävänsä tekemättä jää helposti jälkeen opetuksessa. Kun opettaja huomaa, että oppilas ei huolehdi kotitehtävistään, hän yleensä ilmoittaa asiasta kotiin siinä toivossa, että vanhemmat pitäisivät huolen siitä, että lapsi tekee tehtävät niin kuin pitää. Jos tämä ei auta, on tarpeen miettiä muita keinoja.

    Olitpa lapsen opettaja tai hänen vanhempansa, lähesty lasta ja sano hänelle, että haluat puhua hänen kanssaan hänen kotitehtävistään. Lapsi odottaa, että joko moitit häntä siitä, että hän on jättänyt läksynsä tekemättä tai alat udella häneltä syytä siihen, miksi hän ei ole tehnyt läksyjään. Älä tee kumpaakaan.

    Osoita ymmärrystä

    Aloita keskustelu lapsen kanssa sanomalla hänelle, että olet vakuuttunut siitä, että hän haluaisi huolehtia paremmin kotitehtävistään. Osoita ymmärrystä sanomalla, että kotitehtävien tekeminen ei ole helppoa kenellekään. Lapsilla on aina jotakin muutakin kiinnostavaa tekemistä. Se on luonnollista ja ymmärrettävää.

    Tee lapsesta asiantuntija

    Tee lapsesta ongelman ratkaisemisen asiantuntija. Kysy häneltä, mikä voisi auttaa häntä huolehtimaan paremmin kotitehtävistään. Lähde siitä, että hänellä varmasti on ainakin joitakin ajatuksia siitä, mikä voisi auttaa häntä huolehtimaan paremmin kotitehtävistään.

    Voit asettaa sanasi esimerkiksi näin: ”Mikä auttaisi sinua huolehtimaan paremmin kotitehtävistäsi?”, ”Kuka (tai ketkä) luokkatovereistasi voisi auttaa sinua pitämään huolta siitä, että läksyt tulevat tehtyä? Miten hän (tai he) voisivat tehdä sen?” ”Voisinko minä jollakin tavalla auttaa sinua?”, ”Vanhempasi tai joku muu perheenjäsenesi (tai opettajasi) varmasti haluavat auttaa sinua huolehtimaan kotitehtävistä. Miten hän (tai he) voisivat auttaa sinua?”, ”Kuka muu voisi auttaa sinua pitämään huolen siitä, että kotitehtävät tulevat tehdyiksi?”, ”Missä kotitehtävien tekeminen on sinulle helpointa: täällä koulussa, kerhossa, kaverin luona, kotona vai jossakin muualla?” ”Mitä iloa tai hyötyä siitä olisi sinulle, että läksyt tulisi tehtyä?”, ”Haluaisitko, että panisimme kalenteriin tarran, joka kerta kun olet huolehtinut läksyistäsi?”, ”Auttaisiko sinua, jos antaisin sinulle tarran tai leiman joka kerta kun kotitehtävät on tehty?” ”Olisiko sinusta mukava juhlistaa sitä jotenkin, kun olet onnistunut huolehtimaan kaikista kotitehtävistä kokonaisen viikon, vai olisiko olemassa jokin parempi tapa kannustaa sinua?”

    Yhteenveto

    Jos lapsella on toistuvasti läksyt tekemättä, älä moiti häntä äläkä kysele häneltä miksi hän ei tee läksyjään. Kun puhut hänen kanssaan, suhtaudu häneen kuin asiantuntijaan, joka tietää miten ongelma voidaan ratkaista ja jolla on ideoita siitä, miten hänen ystävänsä tai perheenjäsenensä voivat auttaa häntä pitämään paremmin huolta siitä, että kotitehtävät tulevat tehdyksi.

    Myöhästely

    Se, että oppilaat myöhästelevät koulusta tai oppitunneilta, on yksi koulujen vakio-ongelmista. Yleensä opettajat yrittävät ratkaista ongelmaa merkitsemällä myöhästymiset ylös, ilmoittamalla niistä kotiin ja määräämällä oppilaalle jonkin seuraamuksen, kun myöhästymisiä on kertynyt tietty määrä. Jos tämä perinteinen ratkaisu toimii, kaikki on hyvin, mutta jos ongelma siitä huolimatta jatkuu, kannattaa opettajan yrittää ratkaista se seuraavia Muksuopin periaatteita soveltaen.

    1. Älä puhu lapsen kanssa ”myöhästymisistä” tai ”myöhästelystä”. Puhu sen sijaan taidosta, joka lapsen pitäisi oppia: ”ajoissa kouluun/oppitunnille tulemisesta”.

    2. Sen sijaan, että kirjaat kaikki lapsen myöhästymiset koulun tietojärjestelmään, jos mahdollista, ryhdy kirjaamaan järjestelmään merkintöjä siitä, kun hän on tullut ajoissa kouluun/oppitunnille.

    3. Sen sijaan, että ilmoitat lapsen vanhemmille hänen myöhästymisensä, ryhdy ilmoittamaan heille ne kerrat, jolloin hän on tullut kouluun/oppitunnille ajoissa.

    4. Auta lasta pohtimaan sitä, mikä voisi auttaa häntä tulemaan entistä useammin kouluun/oppitunnille ajoissa. Anna hänen itse keksiä keinoja, joiden avulla hän onnistuu olemaan useammin ajoissa.

    5. Jos ajoissa kouluun/oppitunnille tuleminen on lapselle vaikeaa, auta häntä pohtimaan, mikä olisi sellainen taito (esim. kyky mennä nukkumaan ajoissa, kyky pitää kelloa silmällä, kyky tarkkailla ajan kulumista, jne.), joka hänen pitäisi oppia, jotta hänen olisi helpompi olla useammin ajoissa.

    6. Rohkaise lasta miettimään, miten hänen luokkatoverinsa voisivat tukea tai auttaa häntä oppimaan tulemaan ajoissa kouluun/oppitunnille.

    7. Auta lasta miettimään, miten hän toivoisi vanhempiensa omalta osaltaan auttavan häntä oppimaan ajoissa kouluun/oppitunneille tulemisen taitoa, ja miten hän voisi pyytää vanhempiaan toimimaan kyseisellä tavalla.

    Jos olet itse koulusta tai oppitunneilta myöhästelevän oppilaan vanhempi, voit käyttää soveltaen edellä kuvattuja periaatteita keskustelussasi lapsesi kanssa.

    Yhteenveto

    Jos lapsi myöhästelee, hän ei todennäköisesti tee sitä tahallaan vaan ongelma johtuu siitä, että häneltä puuttuu jokin sellainen ajankäytön hallintaan liittyvä taito, joka auttaisi häntä tulemaan ajoissa kouluun/oppitunneille. Auta lasta hoksaamaan, mikä on se taito tai kyky, jota hänen pitäisi kehittää, jotta ajoissa kouluun/oppitunneille tuleminen sujuisi ja käytä Muksuopin ideoita auttaessasi lasta miettimään, miten hän voisi kyseistä taitoa kehittää.

    Häiritsevä käyttäytyminen

    Oppilaat voivat käyttäytyä tunnilla häiritsevästi monella eri tavalla. Alla on erään nuoren Internetiin laatima luettelo erilaisista oppilaiden häiritsevän käyttäytymisen muodoista.

    Nauraminen
    Hihittely
    Kaverin kanssa puhuminen
    Kiljuminen
    Opettajan haukkuminen
    Riehuminen
    Lappujen lähettely
    Tehtävien tekemättä jättäminen
    Lunttaaminen
    Vastaa kaikkeen ”en tiedä”
    Vastaa kaikkeen ”Häh?!”
    Viheltely
    Laulaminen
    Itsekseen jupiseminen
    Rummuttaminen
    Opettajan arvosteleminen
    Vaeltaminen luokassa
    Tärkeiden papereiden repiminen
    Tuolilla keikkuminen
    Pulpettiin piirtäminen
    Oppikirjoihin ja vihkoihin piirtely
    Tavaroiden hajottaminen
    Kiroileminen
    Kielen tai keskisormen näyttäminen
    Opetuksen tahallinen häiritseminen
    Luvaton poistuminen tunnilta
    tekstiviestin lukeminen ja lähettely
    Puhelimeen puhuminen

    Perinteinen ratkaisutapa

    Yleensä oppilaiden häiritsevään käyttäytymiseen puututaan keinoilla, jotka oppilas kokee rangaistuksena. Näitä ovat mm. kotiin ilmoittaminen, varoitus, luokasta poistaminen, takapulpetista etupulpettiin siirtäminen, moittiminen, lähettäminen rehtorin puhutteluun ja jälki-istunto. Toimenpiteet, jotka oppilas kokee rangaistuksena, eivät välttämättä tehoa oppilaisiin. Joskus ne saattavat jopa pahentaa sitä käyttäytymistä, mikä niiden avulla halutaan saada loppumaan.

    Ratkaisukeskeinen lähestymistapa

    Jos olet opettaja, lähde siitä perusolettamuksesta, että oppilas ei oikeastaan halua käyttäytyä häiritsevästi. Hän ei tiedä, miksi hän toimii kuten toimii, mutta hän tietää, että hänen käyttäytymisensä on häiritsevää ja hän ymmärtää, että hän kärsii itsekin omasta käyttäytymisestään. Keskustele oppilaan kanssa hänen käyttäytymisestään noudattaen seuraavia ohjenuoria. Löydät lisää tietoa tästä lähestymistavasta aihetta käsittelevästä Youtube videosta.
    Ohjenuoria keskusteluun

    1. Varaa aikaa jutella oppilaan kanssa kaikessa rauhassa kahden kesken.

    2. Jos olet ärtynyt tai kiukkuinen, keksi jokin keino, jonka avulla rauhoitat itsesi ennen kuin aloitat keskustelun oppilaan kanssa.

    3. Aloita keskustelu puhumalla oppilaan kanssa hänen vahvuuksistaan: missä hän on hyvä, mitä lahjoja hänellä on, mitä positiivisia luonteenpiirteitä hänellä on, mitä hänessä arvostat jne.

    4. Älä kerro heti oppilaalle, mistä asiasta haluat hänen kanssaan puhua. Pyydä sen sijaan häntä arvaamaan, mikä on se asia, josta haluat hänen kanssaan keskustella. Jos oppilas arvaa oikein, voit kehua häntä siitä, että hän tietää itsekin, missä hänellä on parantamisen varaa. Jos hän ei osaa arvata, kerro hänelle mikä on se asia, jossa hänellä on parantamisen varaa.

    5. Älä kysy oppilaalta miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Oppilaan korvissa hyvää tarkoittava miksi-kysymyksesi kuulostaa moitteelta, koska hän ei osaa antaa siihen mitään järkevää vastausta. Lapset eivät yleensä tiedä miksi he käyttäytyvät kuten käyttäytyvät ja siksi aikuisten miksi-kysymykset ovat heille pelkästään kiusallisia.

    6. Vältä keskustelua oppilaan häiritsevästä käyttäytymisestä ja puhu sen sijaan siitä, millä tavalla oppilaan olisi hyvä oppia toimimaan jatkossa niissä tilanteissa, joissa hän on aiemmin käyttäytynyt häiritsevästi. Esimerkiksi: ”Mitä sinä voisit tehdä sen sijaan, että alat jutella muiden oppilaiden kanssa?”, ”Mikä auttaisi sinua pysymään omalla paikallasi?” ”Mitä sinä voisit tehdä sen sijaan, että alat rummuttamaan? Anna oppilaan itse miettiä mikä voisi olla parempi tapa toimia niissä tilanteissa, joissa hänellä on ollut tapana toimia häiritsevästi.

    7. Käyttäytymisen muuttaminen ei ole helppoa. Lähde siitä, että se tuskin onnistuu ilman ulkopuolisten apua. Pyydä oppilasta miettimään, miten muut ihmiset, kuten hänen luokkatoverinsa ja sinä opettajana voisitte auttaa häntä mm. muistuttamalla häntä tarpeen tullen jollakin ystävällisellä tavalla hänen kanssaan yhdessä sovitusta paremmasta toimintatavasta.

    8. Anna oppilaalle myönteistä palautetta hänen onnistumisistaan ja edistymisestään ja kiitä häntä auttaneita luokkatovereita heidän avustaan ja tuestaan. Raportoi vähäisimmästäkin edistymisestä vanhemmille ja anna heille myönteistä palautetta heidän lapsensa yhteistyökyvystä.

    Muksuoppioppaasta löydät lisää ohjeita siitä, miten motivoit lapsia muuttamaan käyttäytymistään lapsiystävällisellä tavalla.

    Keskittymiskyvyn puute

    Keskittymiskyky koostuu monista taidoista

    Keskittymiskyky ei ole yksittäinen taito vaan useista osataidoista koostuva kokonaisuus. Sitä voi tässä suhteessa verrata autolla ajamisen taitoon. Sekään ei ole yksittäinen taito vaan useista osataidoista koostuva kokonaisuus. Autolla-ajotaidon osataitoja ovat mm. taito käynnistää moottori, taito lähteä liikkeelle, taito käyttää kytkintä, taito ohjata, taito seurata muuta liikennettä, taito tuntea liikennesäännöt jne.

    Oppiakseen ajamaan autoa ihmisen tulee oppia monta taitoa. Sama pätee keskittymiskykyyn. Oppiakseen keskittymään lapsen täytyy oppia monta osataitoa, joista keskittymiskyky koostuu.

    Kun autat lasta kehittämään keskittymiskykyään, mieti lapsen kanssa, mitä osataitoja hänen tulisi oppia, mitä osataitoa hän haluaisi ensimmäisenä kehittää ja miten hän voisi kehittää kyseistä osataitoa hauskalla tavalla Muksuopin avulla.

    Alla näet joukon esimerkkejä keskittymiskyvyn osataidoista. Löydät vinkkejä näiden ja vastaavanlaisten taitojen opettelemiseen päävalikon kohdasta ”Keskittyminen” tai syöttämällä oman hakusanasi ohjelman sisäiseen hakukoneeseen.

    Keskittymistaitoja

    1. Siirtyminen tehtävästä toiseen: kyky siirtyä yhdestä työtehtävästä toiseen eli kyky lopettaa yhden asian tekeminen (kesken) ja aloittaa toisen asian tekeminen.

    2. Epäonnistumisten hyväksyminen: kyky sietää epäonnistumisia ja sitä, ettei aina voi onnistua.

    3. Sinnikkyys: kyky jatkaa työtehtävää vähän pidempään vaikka se tuntuu hankalalta.

    4. Avun pyytäminen: kyky pyytää toiselta ihmiseltä apua, kun tarvitsee apua.

    5. Avun vastaanottaminen: kyky ottaa vastaan apua, kun joku muu tarjoaa sitä.

    6. Tauottaminen: kyky pitää pieniä taukoja, jos keskittymiskyky alkaa herpaantua.

    7. Suunnitelmallisuus: kyky suunnitella etukäteen se, mitä aikoo tehdä.

    8. Ylpeys ja onnistumisen ilo: kyky iloita ja tuntea ylpeyttä pienistäkin onnistumisista.

    9. Häiriötekijöiden sivuuttaminen: kyky olla välittämättä erilaisista häiriötekijöistä.

    PISSA JA VESSA
    Yökastelu

    Yökastelu tarkoittaa, että lapselta tulee pissa sänkyyn hänen nukkuessaan, vaikka hän on sen ikäinen, että hänen olisi jo pitänyt oppia kuivaksi. Useimmat lapset paranevat ongelmasta sillä yksinkertaisella keinolla, että lakataan kokonaan puhumasta kastelusta ja aletaan sen sijaan puhua vain ja ainoastaan kuivista öistä. Lapsen huoneen seinälle laitetaan kalenteri, johon pannaan tarra tai jokin muu merkki joka aamu, jos vuode on kuiva. Etukäteen sovitaan mitä mukavaa lapsen kanssa tehdään sitten kun merkkejä on kertynyt sovittu määrä.

    Voit auttaa lastasi myös selittämällä hänelle mistä hänen ongelmansa johtuu. Piirrä hänelle kuva ihmiskehosta, jossa näkyy selvästi pää, missä on aivot ja alavatsa, missä on virtsarakko. Selitä hänelle, että aivoista menee hermo virtsarakkoon. Tämän hermon välityksellä aivot antavat virtsarakolle käskyjä. Kun aivot sanovat virtsarakolle, että nyt pissataan, virtsarakko avaa hanan (rakon sulkijalihaksen) ja pissa pääsee valumaan pois. Yöllä aivojen pitäisi huolehtia siitä, että virtsarakko pitää hanan kiinni, mutta joskus, kun lapsi nukkuu sikeästi, aivot unohtavat hoitaa tehtävänsä.

    Kun olet tällä tavalla selittänyt miten aivot ja virtsarakko toimivat yhteistyössä voit alkaa lapsen kanssa miettimään sitä, miten hänen aivonsa saisivat sanottua hänen virtsarakolleen, että se pitäisi sulkijalihaksen kiinni aamuun asti – tai vaihtoehtoisesti, miten hänen aivonsa voisivat herättää hänet pissalle, jos rakko tulee niin täyteen, että pitää mennä yöllä pissalle. Lapsi voi esimerkiksi nukkumaan mennessä sulkea silmänsä ja yrittää sanoa aivoilleen, että pitävät huolta siitä, että sulkijalihas pysyy kiinni koko yön. Hän voi myös harjoittaa aivojen ja rakon välistä keskusteluyhteyttä pidättämällä tahallaan pissaa jonkin aikaa tai pysäyttämällä pissasuihku pari kolme kertaa pissalla käymisen yhteydessä.

    Yhteenveto

    Siirrä huomio märistä öistä kuiviin öihin, ja pidä lapsen kanssa kirjaa niistä. Keksikää yhdessä jokin kiva palkinto niin ja niin monesta kuivasta yöstä. Piirrä lapselle kuva, jonka avulla voit selittää sen miten aivot ja rakko tekevät yhteistyötä ja mieti lapsen kanssa, miten hän voi nukkumaan mennessä muistuttaa aivojaan niiden tehtävästä.

    Päiväkastelu

    Päiväkastelu tarkoittaa sitä, että terveellä ja periaatteessa kuivaksi oppineella lapsella tulee päivisin pissa housuun yhden tai useampia kertoja päivässä.

    Jos ongelmaa pyritään hoitamaan antamalla lapsen pitää vaippaa, kuivaksi oppiminen voi pitkittyä. On parempi miettiä mikä taito lapsen pitäisi oppia, jotta pissa ei tule housuun. Kun taito on selvillä, voidaan miettiä miten Muksuopin askeleet voisivat auttaa häntä oppimaan kyseisen taidon.

    Muksuoppia voidaan pienten lasten kohdalla käyttää leikkimällä, että lapsen ongelma on nukella. Kun lapsi miettii yhdessä aikuisen kanssa, mikä taito nuken pitäisi oppia ettei pissa tule housuun, ja miten nukke voisi oppia tuon taidon, lapsi ymmärtää samalla miten hän voi itse parantua ongelmastaan.

    Eräs vilkas kolmevuotias poika oppi päiväkodissa kuivaksi parissa viikossa seuraavan leikin avulla. Aina kun hoitaja antoi hänelle merkin, hän meni sovitusti vessaan, pysähtyi pöntön eteen ja kysyi pöntöltä: ”Tarvitseeko minun pissata?” Riippuen siitä, mitä pönttö vastasi hänelle, hän joko pissasi pönttöön tai meni jatkamaan leikkejään.

    Taitoja

    Taito, joka kastelevan lapsen tulisi opetella voi olla esimerkiksi:

    1. Taito huomata milloin on pissahätä, että osaa mennä pissalle.

    2. Taito keskeyttää leikki ja mennä pissalle kun tulee pissahätä.

    3. Taito osata mennä saman tien pissalle, kun joku aikuisista (tai muista lapsista) sanoo, että nyt sinä olet sen näköinen, että sinulla on varmaan pissahätä.

    4. Taito käydä tarpeeksi usein pissalla, ettei tule vahinko housuun.

    Tuhriminen

    Tuhriminen tarkoittaa sitä, että yli 4-vuotias terveeksi todettu lapsi kakkaa toistuvasti housuun siksi, ettei hän syystä tai toisesta suostu käymään pöntöllä. Kyse on siitä, että lapsi pidättää kakkaa, kunnes lopulta haiseva uloste tulee paineen vaikutuksesta itsestään housuun. Joskus ongelma on alkanut siitä, että lapsella on ollut ummetusta ja ulostaminen on tehnyt kipeää, mutta joskus syy lapsen outoon käyttäytymiseen on täydellinen arvoitus.

    Aikuiset ajattelevat helposti, että auttaakseen tuhrivaa lasta, heidän täytyisi päästä selville siitä, miksi lapsi ei halua käydä pöntöllä niin kuin muut. Lapsi ei kuitenkaan yleensä tiedä itsekään vastausta kysymykseen siitä, miksi hän toimii kuten toimii. Siksi ongelman syiden pohtiminen saattaa pikemminkin pahentaa kuin parantaa ongelmaa.

    On parempi lähestyä ongelmaa miettimällä lapsen kanssa, mikä taito hänen pitäisi oppia, jotta hän saisi kakan menemään housujen sijasta pönttöön. Onko kyse siitä, että lapsen täytyisi opetella käymään säännöllisesti vessassa vai siitä, että hänen tulisi opetella istumaan pöntöllä riittävän kauan, jotta hän saisi kakan tulemaan. Vai pelottaako häntä jostakin syystä kakalla käyminen, jolloin hän tarvitsee rohkeutta istua pöntöllä? Olipa tarvittava taito mikä tahansa, lapsi voi opetella sitä Muksuopin avulla hauskalla ja mukavalla tavalla. Jos lapsi on jo iso, sanokaamme kuusivuotias tai sitä vanhempi, hän voi vahingon tapahduttua opetella huolehtimaan itse suihkussa käymisestä, vaatteiden vaihtamisesta ja likaisten vaatteiden laittamisesta pesukoneeseen. Ikätason mukainen vastuunkanto edistää osaltaan ongelman parantumista.

    Mahdollisia taitoja

    Taito käydä pöntöllä joka päivä

    Taito jaksaa istua pöntöllä riittävän pitkään

    Taito sanoa aikuiselle, jos on hätä

    Taito viihtyä pöntöllä

    Taito pitää itse huolta omasta siisteydestä

    Rohkeus käydä pöntöllä siitä huolimatta, että pönttöön liittyy jokin pelko

    PUHE JA KOMMUNIKOINTI
    Kiroileminen

    Kiroileminen tarkoittaa tässä sitä, että lapsi aiheuttaa aikuisissa paheksuntaa käyttämällä puheessaan kulttuurissa rumina koettuja sanoja tai ilmaisuja.

    Jos asiasta on puhuttu lapsen kanssa eikä keskustelu ole tuottanut toivottua tulosta, ei ehkä kannata ajatella, että lapsi kiroilee tahallaan ärsyttääkseen tai testatakseen aikuisten kärsivällisyyttä. Kannattaa sen sijaan ajatella, että lapselta puuttuu jokin sellainen kyky, jonka hän tarvitsee osatakseen kommunikoida sopivalla tavalla eri tilanteissa.

    Ihmiset puhuvat asioista eri paikoissa eri tavoin. Esimerkiksi kavereiden kanssa puhutaan eri tavalla kuin opettajien kanssa ja tuttujen aikuisten kanssa puhutaan eri tavalla kuin tuntemattomien aikuisten kanssa. Netissä keskustellaan eri tavalla kuin kasvotusten, kirjallisesti asiat ilmaistaan eri tavalla kuin suullisesti jne.

    Ajattele asia niin, että kiroileva lapsi ei yksinkertaisesti ole vielä oppinut sitä, minkälaista kieltä ja sanoja missäkin paikoissa kuuluu käyttää, jotta saa sanansa perille.

    Eräs taito, joka kiroilevien lasten kannattaa opetella on taito korvata kirosanat joillakin aikuisten mielestä sopivilla voimasanoilla tai ilmaisuilla. Keksi lapsen kanssa kaikille hänen käyttämilleen rumille sanoille ja ilmaisuille jokin hauska korvaava sana tai ilmaisu ja auta lasta oppimaan taito korvata rumat sanat näillä hauskemmilla ja hyväksyttävämmillä ilmaisuilla.

    Taitoehdotuksia

  • Taito korvata (aikuisten mielestä) rumat sanat sopivimmilla voimasanoilla
  • Taito tietää miten eri paikoissa ja eri ihmisten seurassa pitää puhua eri tavalla
  • Taito sanoa sama asia kivemmalla tavalla
  • Taito panna kirosanat niille tarkoitettuun purkkiin, jos niitä sattuu tulemaan suusta
  • Satuilu

    Satuilu tarkoittaa sitä, että lapsi kertoo muille lapsille totena hurjia juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa.

    Riippumatta siitä, mistä lapsen satuilun uskotaan johtuvan, kannattaa ajatella, että voidakseen lopettaa satuilun lapsen tulee joko opetella puhumaan totta tai ilmaisemaan kuulijoille selvästi se, onko kyse itse keksitystä jutusta vai jostakin sellaisesta mikä on oikeasti totta eikä pelkästään mielikuvituksen tuotetta.

    Tämä on itse asiassa tärkeä taito, joka kaikkien lasten tulee jossakin kasvunsa vaiheessa oppia. Jos lapsi ei osaa tehdä eroa sepitteellisen ja todellisten tarinoiden välille, muut ihmiset eivät voi tietää miten heidän pitäisi suhtautua hänen puheisiinsa.

    Taitoehdotuksia

    Taito puhua totta

    Taito osata erottaa tarinat ja tosiasiat toisistaan

    Taito auttaa kuulijaa tietämään, mikä juttu on totta ja mikä on mielikuvituksen tuotetta

    Keskeyttäminen

    Lapsi ei jaksa odottaa suunvuoroa vaan keskeyttää muiden puheen.

    Keskeyttäminen on merkittävä ongelma koulussa, missä se häiritsee opetusta ja missä oppilaiden odotetaan osaavan pyytää puheenvuoroa viittaamalla.

    Ihmiset ajattelevat herkästi että lapsi joka keskeyttää jatkuvasti muita ihmisiä on huomionkipeä, hemmoteltu tai itsekeskeinen. Voi olla, että näin on, mutta ongelman ratkaisemisen kannalta on parempi ajatella asia toisin: lapsella on parantamisen varaa taidossa pyytää ja odottaa kärsivällisesti puheenvuoroa.

    Taitoehdotuksia

    Taito pyytää puheenvuoroa

    Taito odottaa kunnes saa merkin, että nyt saa puhua

    Taito näyttää toiselle ihmiselle, että minulla on asiaa

    Taito kirjoittaa asia muistiin, jos ei saa tilaisuutta sanoa sitä heti

    Valikoiva puhumattomuus

    Tällä tarkoitetaan sitä, että lapsi joka puhuu kotona normaalisti, ei halua, suostu tai uskalla puhua lainkaan perheen ulkopuolisille ihmisille. Tyypillisessä tapauksessa lapsi on kotona puhelias, mutta ei koulussa puhu kenellekään sanaakaan.

    Usein ajatellaan, että lapsen puhumattomuus on oire jostakin vakavasta tunne-elämän häiriöstä, joka edellyttää psykoterapeuttista hoitoa.

    Ongelman ratkaisemisen kannalta asia kannattaa kuitenkin ajatella toisin. Kannattaa ajatella, että kyse on yksinkertaisesti siitä, että lapsi pelkää puhumista vieraiden ihmisten kanssa. Kuten kaikki muutkin pelot, myös tämä pelko voidaan voittaa kasvattamalla harjoittelun avulla pelkoa vastaavaa rohkeutta, eli tässä tapauksessa ”puhumisrohkeutta”.

    Puhumisrohkeuden kasvattaminen harjoittelun avulla voidaan tehdä lapselle hauskaksi etenemällä hyvin pienin askelin ja suunnittelemalla kaikki askeleet yhteistyössä lapsen ja hänen itse valitsemien kannustajiensa kanssa.

    Taitoehdotuksia

    Taito kuvitella roolileikin avulla, että juttelee jonkun perheen ulkopuolisen ihmisen kanssa

    Taito viestitellä lappusilla

    Taito puhua puhelimessa jonkun perheen ulkopuolisen ihmisen kanssa

    Taito tervehtiä jotakuta perheen ulkopuolista ihmistä

    Taito vastata jonkun perheen ulkopuolisen ihmisen yksinkertaiseen kysymykseen

    Kovaäänisyys

    Lapsi huutaa tai puhuu niin kovalla äänellä, että se häiritsee muita ihmisiä.

    Kovalla äänellä puhuva lapsi ei välttämättä itse huomaa puhuvansa kovalla äänellä, joten jo pelkästään tietoiseksi tuleminen omasta äänenvoimakkuudesta voi olla lapselle tärkeä taito.

    Kun lapsi ensin oppii arvioimaan omaa äänenvoimakkuuttaan hän voi sen jälkeen alkaa opetella säätelemään tietoisesti omaa äänenvoimakkuuttaan.

    Taitoehdotuksia

    Taito puhua hiljaisella äänellä

    Taito kääntää volyyminappia hiljaisemmalle

    Taito säädellä äänenvoimakkuutta

    Taito mitoittaa äänenvoimakkuus tilanteen mukaan

    Taito ottaa muilta ihmisiltä omaa äänenvoimakkuutta koskevaa palautetta vastaan

    TOTTELEMINEN JA KÄYTÖS
    Pureminen

    Puremisella tarkoitetaan tässä, että yli 3-vuotiaalla lapsella on sellainen erikoinen tapa, että hän saa yllättäen kohtauksia, jolloin hän yhtäkkiä menee ja puree (tai nipistää tai lyö) muita lapsia tai häntä hoitavia aikuisia. Pureminen on hämmentävää, sillä puremiskohtaukset näyttävät usein tulevan kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä niihin liity mitään selvää suuttumusta tai aggressiivisuutta.

    Lapsipsykologian asiantuntijat opettivat aikoinaan, että aikuinen voi leikin avulla opettaa lapsen pois tästä pahasta tavasta. Lapselle sanotaan: ”Ai sinä haluat leikkiä puremisleikkiä?” Kun lapsi vastaa myöntävästi hänen kanssaan aletaan leikkiä leikkiä, jossa aikuinen pyytää lasta puremaan itseään käsivarteen hellästi, jonka jälkeen aikuinen puraisee lasta tämän käsivarteen yhtä hellästi. Seuraavaksi aikuinen pyytää lasta puremaan uudestaan käsivarteen ihan vähän kovempaa, jonka jälkeen aikuinen puree lasta tämän käsivarteen vähän kovempaa. Leikkiä jatketaan, kunnes lasta sattuu niin paljon, ettei hän enää halua jatkaa sitä. Leikin avulla lapsi oppii ymmärtämään, että pureminen sattuu ja että kyseessä ei ole mikään hauska leikki. Tämä menetelmä on toiminut monien lasten kohdalla erinomaisesti, mutta jotkut ihmiset suhtautuvat siihen varauksellisesti kenties peläten, että leikki innostaa lasta puremaan lisää tai että lapsi voi kokea leikin rankaisuna.

    Voimme vain arvailla sitä, mistä joidenkin lasten tapa purra muita johtuu. Hyödyllisintä lienee olettaa, että kyseessä on yksinkertaisesti jonkinlainen alkeellinen keino yrittää ottaa kontaktia muihin ihmisiin. Jos näin on, paras tapa auttaa lasta pääsemään eroon pahasta tavastaan on auttaa häntä omaksumaan tilalle jokin parempi tapa.

    Taitoehdotuksia

  • Taito tehdä toisen kanssa yläviitonen, kun haluaa leikkiä hänen kanssaan
  • < li >
    Taito läpsäyttää toista hellästi selkään, kun tekee mieli lähestyä häntä
  • Taito halata toista, kun tekee mieli olla hänen kanssaan
  • Taito pyytää, että pääsee aikuisen syliin sen sijaan, että puraisee häntä
  • Taito pyytää anteeksi, jos on vahingossa puraissut toista
  • Taito puraista itseään kyynärvarteen sen sijaan että puree toista
  • Totteleminen ja käytös

    Saadakseen lapsen tottelemaan aikuiset käyttävät monenlaisia keinoja. Tavallisimpia keinoja ovat uhkaus (jos et tee niin kuin minä sanon…) ja lupaaminen (jos teet niin kuin minä sanon…) Nämä kaksi kaikkien kasvattajien hyvin tuntemaa keinoa ovat tehokkaita, mutta niiden ongelmana on, että mitä enemmän niitä käyttää, sitä tehottomammiksi ne muuttuvat. Kaikki lapsia kasvattavat aikuiset toivovat, että lapset tottelisivat heitä ilmankin seuraamuksilla uhkaamista tai palkkioilla lahjomista.

    Yleensä aikuiset kokevat lapsen tottelemattomuuden merkiksi siitä, että lapsi vain on itsepäinen. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Lapset nimittäin kärsivät itsekin tottelemattomuudestaan ja vaikkei se siltä näytä, kun näiden lasten kanssa keskustelee kaikessa rauhassa aiheesta, käy usein ilmi, että he haluaisivat oppia tottelemaan aikuisia paremmin. He tietävät, että heidän elämänsä olisi helpompaa ja mukavampaa, jos he tottelisivat paremmin aikuisia. Totteleminen on vain heille jostakin syystä vaikeampaa kuin muille lapsille.

    Ajattele, että totteleminen on taito, jonka lapset oppivat yleensä itsestään, mutta joka toisten lasten täytyy varta vasten opetella. Lapsen voi saada kiinnostumaan ja innostumaan tottelemisen opettelemisesta Muksuopin avulla. Keskustele lapsen kanssa siitä, mitä hyötyä hänelle on siitä, että hän oppii tottelemaan, anna lapsen keksiä taidolle jokin hauska nimi ja keksikää yhdessä jokin leikki, jonka avulla lapsi voi harjoitella tottelemisen taitoa.

    Harjoitteleminen voidaan aloittaa pienin askelin mm. leikkimällä sellaista leikkiä, jossa lapsi saa television kaukosäätimen avulla määrätä aikuista, jonka jälkeen aikuinen saa samalla kaukosäätimellä määrätä lasta. Leikin avulla lapsi huomaa, että totteleminen on hauskaa ja tuottaa hyvän mielen paitsi aikuiselle myös lapselle itselleen.

    Nimiehdotuksia tottelemistaidolle

    Taito tehdä niin kuin pyydetään

    Sotilastaito

    ”Yes sir” – taito

    OK-taito

    Hoituu! -taito

    Valmiina paikallaan hep-taito

    Nöyrin palvelijanne-taito

    (uhmakkuushäiriö)
    KESKITTYMINEN

    Juuttuminen

    Juuttumisella (jumiutumisella, takertumisella, fiksaatiolla) tarkoitetaan sitä, että lapsi jumiutuu tekemään jotakin tiettyä asiaa (esim. leikkimään leikkiä tai pelaamaan peliä) ja vastustaa voimallisesti aikuisen kehotusta lopettaa kyseisen asian tekeminen ja siirtyä tekemään seuraavaa asiaa. Tietyssä määrin juuttumista ilmenee kaikilla lapsilla, kun he ovat uppoutuneet johonkin heille mieluisaan tehtävään. Ongelmaksi juuttuminen muodostuu, jos se on niin vaikea-asteista, että aikuinen joutuu toistuvasti näkemään suurta vaivaa saadakseen lapsen siirtymään yhdestä toiminnasta toiseen.

    Kannattaa pitää mielessä, että juuttuminen on periaatteessa inhimillistä. Se on seurausta uppoutumisesta. Kukapa meistä ei olisi joskus ollut niin uppoutunut johonkin puuhaan, ettei ole malttanut pitää edes ruokataukoa. Ongelman ratkaisemisen kannalta lieneekin paras ajatella, että joillakin lapsilla vain on syystä tai toisesta tavallista voimakkaampi taipumus joutua tuohon periaatteessa meille kaikille ainakin jossakin määrin tuttuun olotilaan.

    Jotta helposti jumiutuvat lapset oppisivat paremmin siirtymään yhdestä toiminnasta toiseen, heidän täytyy opetella taito, joka useimmille lapsille kehittyy itsestään: kyky vaihtaa yhdestä toiminnasta toiseen. Jos tämä kyky ei ole jostakin syystä kehittynyt lapselle luonnostaan, tehtävämme on auttaa häntä oppimaan se, samaan tapaan kuin autamme niitä lapsia lukemaan tai laskemaan, jotka eivät kyseistä kykyä ole ilman aikuisen apua oppineet.

    Hyödynnä Muksuoppia auttaessasi lasta oppimaan taidon siirtyä joustavasti yhdestä toiminnasta toiseen. Selitä lapselle mitä tarkkaan ottaen haluat hänen oppivan, anna lapsen antaa taidolle nimi, anna lapsen valita itselleen voimaolento ja kannustajat, keksi yhdessä lapsen kanssa, jokin leikki, jonka avulla lapsi voi harjoitella taitoa jne.

    Taitoehdotuksia

    Taito siirtyä yhdestä tekemisestä toiseen

    Taito lopettaa yhden asian tekeminen ja siirtyä tekemään seuraavaa asiaa

    Taito pitää tauko ja palata tekemään samaa vähän ajan kuluttua uudestaan

    ”Siirtymistaito”

    ”Vaihtamistaito”

    ”Aikalisätaito”

    SYÖMINEN JA PAINO
    Ylipainoisuus

    Lasten kasvava ylipainoisuus on suuri terveysongelma kaikkialla maailmassa. Sen syyt ovat moninaiset ja liittyvät mm. yksipuoliseen ja runsaskaloriseen ruokavalioon, epäterveellisiin syömistottumuksiin ja hyötyliikunnan vähäisyyteen. Lasten ylipaino-ongelmaan puuttuminen ei ole helppoa ja onnistuu yleensä vain mikäli lapsen perheenjäsenet kannustavat lasta omaksumalla itsekin samoja terveellisiä tapoja, joita lapsen halutaan omaksuvan.

    Sellaiset paljon käytetyt keinot kuin kieltäminen, rajoittaminen, kehottaminen, käskeminen, saarnaaminen ja moittiminen eivät auta lasta hallitsemaan painoaan ja saattavat pikemmin pahentaa kuin parantaa ongelmaa. On parempi yrittää saada lapsi itse kiinnostumaan painon hallinnasta ja laatia kaikki painon pudottamiseen tai hallintaan tähtäävät suunnitelmat yhteistyössä lapsen kanssa.

    Aloita keskustelu lapsen kanssa varmistamalla, että hän tietää, miksi on tärkeätä, että hän oppii pudottamaan tai hallitsemaan painoaan. Voit pyytää tähän tehtävään apua terveydenhoitajalta tai joltakin muulta terveydenhuollon ammattilaiselta.

    Kun lapsi ymmärtää itsekin, että painonhallinta tai pudottaminen on hänelle tärkeää, älä puhu hänen kanssaan hänen painostaan tai siitä, miten monta kiloa hänen pitäisi pudottaa. Puhu sen sijaan hänen kanssaan siitä, mitä terveyttä ja normaalipainoa edistäviä tapoja hänen pitäisi omaksua.

    Laadi lapsen kanssa lista erilaisista terveellisistä tavoista ja anna lapsen osallistua sen päättämiseen minkä terveellisen tavan hän haluaa omaksua. Kun lapsi on päättänyt, minkä terveellisen tavan hän haluaa omaksua, laadi hänen kanssaan Muksuopin pohjalta suunnitelma, jonka avulla hän voi opetella ja omaksua kyseisen tavan.

    Kun lapsi on omaksunut yhden terveellisen tavan, juhlista oppimista lapsen kanssa ja anna lapsen jälleen osallistua sen päättämiseen, mikä on seuraava terveellinen tapa, jonka hän haluaa omaksua.

    Painonhallintataitoja

    Korvaa jälkiruuan lasillisella vettä

    Kävelee portaat sen sijaan että ottaa hissin

    Ottaa kerralla sen määrän ruokaa, jonka syö, eikä ota lisää

    Juo maidon sijasta vettä

    Syö leivän laittamatta sen päälle voita tai margariinia

    Syö aina salaattia ja kasviksia kun niitä on tarjolla

    Ottaa hampurilaisravintolassa salaatin hampurilaisen sijaan

    Syö hitaasti ja rauhallisesti

    Jos syö pitsaa, panee pitsan puoliksi jonkun muun kanssa

    Ottaa välipalaksi porkkanan tai jonkin muun vihanneksen

    Kävelee koulun ja kodin välisen matkan

    Alkaa harrastaa säännöllisesti jotakin urheilu- tai liikuntalajia

    Jättää sokeroidut juomat ja opettelee juomaan vettä

    Valikoiva syöminen

    Valikoivalla syömisellä tarkoitetaan tässä sitä, että lapsi on hyvin valikoiva sen suhteen, mitä ruokia hän suostuu syömään. Hän ei esimerkiksi suostu syömään salaattia tai vihanneksia lainkaan, tai hän syö muutamia ruokia, mutta ei suostu syömään mitään muita ruokia. Yleensä ongelma korjaantuu itsestään ajan kanssa ja vain harvoin se on niin vakava, että lapsen kasvu ja kehitys uhkaa vaarantua. Lapsen valikoiva syöminen on kuitenkin ongelma, sillä se hankaloittaa ateriointia ja huolestuttaa lasta hoitavia aikuisia.

    Kannattaa ajatella, että valikoiva syöminen ei johdu lapsen itsepäisyydestä tai oikullisuudesta vaan on yksinkertaisesti merkki joillakin lapsilla luontaisena esiintyvästä uusiin ruoka-aineisiin liittyvästä varovaisuudesta tai arkuudesta. Kyse on siis siitä, että lapsi tuntee luontaisesti epäilystä ja vastenmielisyyttä uusia, hänelle aiemmin vieraita makuja ja ravintoaineiden koostumuksia kohtaan.

    Ajattele, että ongelman ratkaisemisen avain on siinä, että lapsi oppii jonkin sellaisen taidon, joka auttaa häntä laajentamaan ruoka-ainevalikoimaansa. Olipa tuo taito mikä tahansa, sen opetteleminen tulee olla lapsen mielestä hauskaa ja etenemisen tulee tapahtua pienin askelin. Esimerkiksi salaatin syömistä voidaan opetella niin, että lapsi saa ensi alkuun syödään leipää, jonka päälle on laitettu näkymätöntä mielikuvitussalaattia. Lapsen kanssa voidaan myös leikkiä leikkiä, jossa maistellaan yhdessä erilaisia ruokia ja kuvitellaan vuoroin, että sama maisteltava ruoka on tosi herkullista (ai kuinka hyvää!) ja vuoroin, että se on hirvittävän pahaa (hyi kuinka pahaa!).

    Taitoehdotuksia

    Taito maistella erilaisia ruokia

    Taito syödä monenlaisia ruokia

    Taito kokeilla uusia ruokia

    Taito nauttia erikoisista ruoista

    Taito totutella uusiin ruokiin mielikuvitusta apuna käyttäen

    Taito nauttia uusien makujen ja koostumusten kokeilemisesta

    Roskaruuan syöminen

    Jos lapsi syö liikaa lihottavaa, rasvaista ja ravintoarvoltaan huonoa ruokaa , kuten pizzaa, hampurilaisia, sokeroituja juomia ja makeisia, yleensä ajatellaan, että vika ei ole lapsessa, vaan häntä hoitavassa aikuisessa, joka sallii hänen tehdä niin. Näin ollen ongelmaa yritetään yleensä ratkaista vaikuttamalla lasta hoitavaan aikuiseen: kehottamalla häntä rajoittamaan lapsen roskaruuan syömistä ja pitämään huolta siitä, että lapsi syö terveellisemmin. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan toimi, jos lasta hoitavan aikuisen on (mistä tahansa syystä) vaikea toimia ohjeen mukaisesti.

    Tällöin on hyödyllisempää lähestyä ongelmaa siirtämällä huomion keskipiste lasta hoitavasta aikuisesta lapseen ja miettimällä sitä, mikä olisi paras tapa saada lapsi oppimaan syömään terveellisemmin ja omaksumaan terveellisempiä ravintotottumuksia.

    Aloita puhumalla muille lasta hoitaville aikuisille, että haluat lapsen oppivan taidon syödä terveellisesti ja pyydä heitä tukemaan lasta kyseisen taidon oppimisessa. Sinun on helpompi saada lapsi kiinnostumaan taidon oppimisesta, kun et ole ainoa lapselle tärkeä ihminen, joka on sitä mieltä, että terveellisen ruokavalion omaksuminen on tärkeää lapselle. Älä arvostele lasta siitä, että hän syö epäterveellisesti. Selitä hänelle vain, miksi on tärkeää, että hän oppii syömään terveellisesti. Älä luettele hänelle epäterveellisen ravinnon haittoja: puhu hänelle sen sijaan terveellisen ravinnon hyödyllisyydestä. Laadi yhdessä lapsen kanssa lista terveellisistä ruuista ja ravintotottumuksista, ja anna lapsen päättää, minkä terveellisen ravintotottumuksen hän haluaa omaksua ensimmäiseksi.

    Älä arvostele lasta kun hän syö epäterveellisesti, mutta kannusta häntä kehumalla aina, kun hän syö terveellisesti. Tue lasta omaksumalla mahdollisuuksien mukaan itsekin samoja terveellisiä ravintotottumuksia, joita lapsi opettelee. Löydät lisää käytännöllisiä ohjeita lapsen motivoimiseen tämän ohjelman seitsemästä ohjenuorasta.

    Terveellisiä ravintotottumuksia

    Taito syödä monipuolisesti

    Taito syödä terveellistä ruokaa

    Taito laittaa terveellistä ruokaa

    Taito pitää huolta siitä, että syö terveellisesti

    Taito syödä runsaasti vihanneksia, juureksia ja salaattia

    Taito juoda vettä limsan sijaan
    PSYKIATRISET DIAGNOOSIT

    Neuropsykiatriset diagnoosit

    Termillä neuropsykiatrinen (nepsy)-häiriö tarkoitetaan sellaista psyykkisin oirein ilmenevää ongelmaa, jonka syytä ei tunneta, mutta jonka arvellaan johtuvan jonkinlaisesta aivojen toiminnan häiriöstä. Toisin sanoen, kun tätä termiä käytetään, halutaan sanoa, että kyseessä on psykiatrinen ongelma, jonka uskotaan johtuvan pikemmin neurologisesta kuin psyykkisestä syystä.

    ADHD, Asperger ja Tourette ovat eniten käytettyjä neuropsykiatrisia diagnooseja. ADHD on lyhenne sanoista ”Attention Deficit Hyperactivity Disorder”. Suomeksi se tarkoittaa keskittymiskyvyn puutetta, johon liittyy ylivilkkautta. Aspergerin oireyhtymä on nimitys, jota käytetään lapsista, jotka ovat älykkyydeltään normaaleja tai lahjakkaita, mutta joiden sosiaalinen käyttäytyminen on merkittävällä tavalla poikkeavaa. Touretten oireyhtymä on termi, jota käytetään lapsista, joilla on erilaisia pakko-liikkeitä (tick-oireita) sekä usein sen lisäksi vielä muitakin pakko-oireita.

    Nepsy-diagnoosin vaikutukset

    Kun poikkeavasti käyttäytyvälle lapselle asetetaan neuropsykiatrinen diagnoosi, on sillä sekä hyviä että huonoja seuraamuksia. Hyviä seuraamuksia ovat mm., että lapsi voi saada koulussa enemmän tukea ja ymmärrystä ja, että vanhemmat, jotka ovat epäilleet tehneensä virheitä lapsensa kasvatuksessa, voivat vapautua mahdollisista itsesyytöksistään. Huonoja seuraamuksia ovat mm. se, että kun lapsi on saanut diagnoosin, hänelle määrätään suurella todennäköisyydellä psyykenlääkitys ja samalla lapsen vanhempien ja muiden lasta kasvattavien kiinnostus muita hoitomenetelmiä kohtaan vähenee. Psyykenlääkkeisiin liittyy paljon ongelmia. Jotkut niistä vähentävät lapsen oireita lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä lääkehoidon tulokset ovat vaatimattomia. Lääkkeillä on myös paljon sivuvaikutuksia, joista jotkut ovat vakavia.

    Nepsy-lasten auttamisen periaatteet

    Kun lasta autetaan Muksuopin avulla, lapsen mahdollisella nepsy-diagnoosilla ei ole oleellista merkitystä. Oli lapsella nepsy-diagnoosi tai ei, hänen auttamisensa noudattaa samoja Muksuopin periaatteita. Ensin lapsen ongelmat kartoitetaan ja sen jälkeen ne pyritään ratkaisemaan yksi kerrallaan auttamalla lasta oppimaan niitä taitoja, jotka häneltä puuttuvat. Se, johtuuko jokin tietty ongelma (lue: jonkin tietyn taidon puute) psyykkisistä vai neurologisista syistä ei ole ongelman ratkaisemisen kannalta olennaista. Oli ongelman syy mikä tahansa, sen hoito perustuu joka tapauksessa sille periaatteelle, että lapsi opettelee niitä taitoja, joita häneltä puuttuu.

    Auta nepsy-diagnoosin saanutta lasta samaan tapaan kuin auttaisit häntä, jos hänellä ei olisi diagnoosia. Toisin sanoen kartoita hänen ongelmansa ja auta häntä miettimään mitä taitoja hänen tulee harjoitella voittaakseen niitä. Esimerkiksi ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla on tyypillisesti erilaisia keskittymisongelmia, impulsiivisuutta, raivokohtauksia ja ylivilkkautta. Ne ovat kaikki ongelmia, joita voidaan hoitaa Muksuopin avulla. Vastaavasti myös Asperger- ja Touretten oireyhtymä-diagnoosin saaneiden lasten ongelmia, kuten vaikeutta sietää muutoksia ja erilaisia pakko-oireita voidaan parantaa tai lievittää taitoja opettelemalla.

    Yhteenveto

    Neuropsykiatriset diagnoosit eivät ole sairauksia, vaan lääkäreiden käyttämiä nimityksiä, joiden avulla lääkäri voi kertoa kollegoilleen minkä tyyppisiä ongelmia lapsella on.

    Jos lapselle on asetettu neuropsykiatrinen diagnoosi, kartoita hänen eri ongelmat ja lue niitä käsittelevät kirjoitukset tämän ohjelman tietokannasta. Laadi sen jälkeen lista niistä taidoista, jotka lapsen tulisi oppia voittaakseen ongelmansa.

    Jos lapsella on monta taitoa opeteltavanaan, saattaa olla hyvä aloittaa taitojen opetteleminen helpoimmasta päästä tai jostakin sellaisesta taidosta, jonka oppimiseen lapsi on jo valmiiksi motivoitunut. Kun lapsi on oppinut Muksuopin avulla menestyksellisesti yhden taidon, hänen on helppo innostua muidenkin hänelle tarpeellisten taitojen oppimisesta samalla menetelmällä.

    Kaksisuuntainen mielialahäiriö

    Historiaa

    Kaksisuuntainen mielialahäiriö, josta käytetään myös nimitystä bipolaarihäiriö ja joka aiemmin tunnettiin nimellä maanisdepressiivinen mielisairaus, on perinteisesti ollut vain aikuisille asetettu diagnoosi. Ajatus siitä, että myös lasten voitaisiin ajatella kärsivän tästä häiriöstä esitettiin alun perin vuonna 1969 Ruotsissa, mutta varsinaisesti idea sai lastenpsykiatriassa siivet vasta kun USA:ssa julkaistiin vuonna 1995 aiheesta artikkeli otsikolla ”Pediatric-Onset Bipolar Disorder: A Neglected Clinical and Public Health Problem”.

    Kiistanalainen diagnoosi

    Lapsuuden bipolaarihäiriö, josta käytetään lyhennettä PBD (pediatric bipolar disorder) on kiistanalainen diagnoosi. USA:ssa, missä lastenpsykiatria on hyvin lääkekeskeistä, diagnoosin asettaminen on yleistynyt kulovalkean tavoin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana eikä siellä ole harvinaista, että diagnoosi asetetaan jo taaperoikäisille lapsille. Eurooppalaiset lastenpsykiatrit ovat suhtautuneet diagnoosin käyttöön huomattavasti varovaisemmin. USA:ssa diagnoosin asettamista ja sen myötä tapahtuvaa automaattista psyykenlääkkeiden määräämistä lapsille on yritetty hillitä mm. poistamalla diagnoosi tautiluokituksesta ja ohjaamalla lääkäreitä käyttämään lasten kohdalla sen sijaan muita diagnooseja tai viimeiseen tautiluokitukseen lisättyä uutta, neutraalimpaa diagnoosinimikettä ”mielialan säätelyhäiriö” (disruptive mood dysregulation disorder).

    Lapsuuden bipolaarihäiriödiagnoosi on kiistanalainen ennen kaikkea siksi, että sen diagnostinen määritelmä on hyvin väljä. Käytännössä kenellä tahansa lapsella, jolla on mielialan vaihteluita tai hallitsemattomia kiukunpurkauksia voidaan sanoa olevan tämä diagnoosi. Kriittisimmän näkemyksen mukaan PBD-diagnoosi on lääketeollisuuden massiivisella taloudellisella tuella kehitetty leima, jonka avulla voidaan oikeuttaa lasten lääkitseminen samoilla voimakkailla lääkkeillä, joita käytetään aikuisilla kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenian hoitoon.

    -Ratkaisukeskeinen lähestymistapa

    Kun lapsen ongelmia lähestytään Muksuoppia käyttäen, se onko hänelle annettu bipolaarihäiriö diagnoosi vai ei, ei ole olennaista. Sen sijaan olennaista on se, mitä ongelmia lapsella on ja mitä taitoja hänen pitäisi oppia voittaakseen ne. Bipolaarihäiriö-diagnoosi on niin väljä, että sen perusteella ei voi tarkkaan tietää, mistä ongelmista lapsi kärsii. Yleensä kuitenkin on kyse sellaisista ongelmista kuin mielialan nopea vaihtelu, kiukkuisuus ja raivokohtaukset. Ne ovat kaikki ongelmia, joita voidaan hoitaa tai lievittää auttamalla lasta oppimaan hänen tarvitsemiaan taitoja Muksuopin avulla.

    Yhteenveto

    Kaksisuuntainen mielialahäiriö on erityisesti yhdysvaltalaisten lastenpsykiatrien suosima kiistanalainen diagnoosi, joka annetaan mm. nopeista mielialan vaihteluista, kiukkukohtauksista ja aggressiivisesta käyttäytymisestä kärsiville lapsille ja jonka perusteella lapselle aloitetaan lähes poikkeuksetta psyykenlääkitys.

    Oli lapsi saanut tämän diagnoosin tai ei, voit parhaiten auttaa lasta kartoittamalla hänen ongelmansa ja etsimällä niitä käsittelevät kirjoitukset tämän ohjelman hakemistosta tai hakukoneesta. Luettuasi artikkelit voit laatia listan niistä taidoista, jotka lapsen tulisi oppia voittaakseen ongelmansa.

    Jos lapsella on monta taitoa opeteltavanaan, saattaa olla hyvä aloittaa taitojen opetteleminen helpoimmasta päästä tai jostakin sellaisesta taidosta, jonka oppimiseen lapsi on jo valmiiksi motivoitunut. Kun lapsi on oppinut menestyksellisesti yhden taidon Muksuopin avulla, hänen on helppo innostua muidenkin hänelle tarpeellisten taitojen oppimisesta samalla menetelmällä.

    Uhmakkuushäiriö

    Kuvaus

    Opettaja kertoo: ”Moni opettaja oli käytävällä kehottanut Sakaria ottamaan lakin pois päästä, mutta hän ei tehnyt mitään. Hän vain kosketti lakkiaan uhmakkaasti, muttei ottanut sitä päästään. Sanoin hänelle, että jos hän ei ota lakkia päästään minä otan sen pois häneltä. Koska hän ei ottanut lakkia pois, minä otin sen häneltä. Hän lähti perääni nojaten päällään minuun. Käskin häntä olemaan nojaamatta minuun. Hän ei lopettanut vaan tönäisi minua ja sanoi: ”Anna tänne se v**tun hattu.” Lähdin